2.5.2015

Vähän itsetuntojuttuja..

Tässä taannoin tuli juteltua aiheesta itsetunto ja aloin miettimään että millainen se mulla on. Oon joskus kauan sitten ollut varustettuna todella huonolla itsetunnolla. Olin mielestäni ruma ja tyhmä ja en kelvannut mihinkään tai kenellekään. Sitten tapahtui jotain mitä en osaa oikein sanoa että mikä se oli ja milloin se tapahtui. Itse veikkaan sellaista henkistä kasvua, lasten tuloa ja oman piirini muutosta. Omalla piirillä tarkoitan että ihmisiä poistui siitä ja tilalle tuli uusia. Kaikki tämä kolme yhdessä varmaankin oli yhdessä se juttu mitä mulle tapahtui.

Mun mielestä itsetunto ei ole verrannollinen siihen miltä näyttää. Se että sulla olis täydellinen kroppa ja hienoimmat vaatteet voi tarkoittaa sitä että et omista minkäänlaista itsetuntoa.. Mun mielestä ainakin mun itsetuntoni on parantunut omien ihmisteni luomalla tunteella että kelpaan just tälläisenä. Voin myös luottaa siihen että ne omat tyypit sanoo mulle sillon suoraan niitä vaikeitakin asioita vaikka ne tietäis että sitä en HALUA kuulla vaan mun tarvitsee ne kuulla. Mulla on myös iän myötä vähentynyt kiinnostus siihen mitä muut musta ajattelee. Muilla tarkoitan oikeastaan kaikkia muita paitsi omia ihmisiäni. Tästä taas varmasti sitten tulee se mun möläyttelynikin. Monesti se menee niin että sanon ja sitten ajatteelen. Ei aina se paras asia tehä mutta kyllä mä anteeksikin pyydän jos on käynyt niin että joku loukkaantuu. Tarkoituksella en kuitenkaan tahdo loukata.
En myöskään oleta että ihmiset osais lukea mun ajatuksia tai ymmärtäis mitä tarkoitan rivin välistä jonka takia mä haluan pyrkiä sanomaan asiat suoraan ja oletan että mua ei ymmärretä ellen mä sano mitä tarkoitan. Tästä oon kyllä saanut kiitostakin kun mun kohdalla ei joudu arpomaan että tarkoittikohan tuo sen näin vai noin vai olikohan sittenkin näin..

Työelämässä koen että tuo suorapuheisuus on etu koska mä kysyn ja selvitän asioita niin kauan että mä sen tajuan ja sitten KUN mä sen oikeasti ymmärrän niin osaan aika hyvin jo soveltaa sitä tietoa/taitoa.

Toisaalta sitten taas kun mun mielestä iso osa ympäröivästä maailmasta toimii niin että pitäis osata lukea rivien välistä niin mä silti sitkeästi koitan sitä tehä ja se ei yleensä pääty hyvin. Koita ihan liikaa tulkita mitä ihmiset vois tarkottaa sillä mitä tekevät tai eivät tee josta taas sitten seuraa väärinkäsityksiä. En mä useinkaan tuo noita ajatuksia julki mutta käyn niitä aivan liikaa pääni sisällä läpi..

1 kommentti:

  1. So much like me. There are such people in my life I must keep the fact level when I talk. That is, no emotions or how I feel. They don't get it. They just don't get it. But then there are those I can really open myself and tell how I feel, and they get it.

    VastaaPoista