Monen mutkan kautta oon todennu erittäin toimivaks yhen asian: yritä oppia muiden virheistä tai hitto edes omistas. En tiedä onko kaikilla mutta mulla on omassa päässä lista minkälainen ihminen on hyvä ja minkälainen mä haluan olla. Ne ei ihan välttämättä ole täysin sama asia mutta melkolailla kuitenkin. Aina joskus, onneksi harvoin, tulee hetkiä että huomaan olevani sivuraiteilla siitä millainen haluan olla. Mun kohdalla se johtuu ulkoisista vaikutteista monesti. Välillä syypäänä on oman pään hajanaisuus tai yleisesti stressi ja migreenikin tekee sitä. Todella kauan olin hirmu tyytyväinen itteeni, henkisesti siis. Oli sellanen tasapaino pään sisällä oman itteni kanssa. Sellanen että pystyin 110% seisomaan kaiken takana mitä teen, sanon tai ajattelen.
Tänään ihan yllättäen hyvin pieni asia herätti mut ajatukseen: ei h*lvetti mä oon sivuraiteilla. Oon menossa sellaseen suuntaan että en halua sellanen olla. Sen tarkemmin selittelemättä kuitenkaan että mikä tuo juttu on.. Ääneen sanominen aiheuttais vaa vielä kökömmän olon.
Oon huomannu että paska fiilis ja syypäänä minä itte ei o kauheen kiva combo. Ei voi syyttää ulkopuolista vaan ihan pitää peiliin katsoa et älä perseile nainen. Voin kertoa kaikille että tää olo ei ole hyvä. Onneksi millekään tai kenellekään tai mulle ei ole käyny mitään vahinkoa. Oma omatunto on vaan mustelmilla.
Karsee olo kun hävettää ja nolostuttaa oma ittensä. Ei sellasta halua tuntea. Korostan vielä uudestaan että oikeasti tää asia on vissiin täysin mun oman pääni sisällä.. Johtuen kuitenkin mun taustoistani niin mä olen jotenkin äärimmäisen tarkka niistä kriteereistä mitä mä itelleni asetan kaikessa. Sitten ku tapahtuu ees kosketus siihen rimaan ni tulee paska olo.
Oisko nyt ruoskittu itteä tarpeeks..
Leuka kohti rintaa ja kohti uusia pettymyksiä. Lupaan itelleni että huomenna kun herään ni herään sellasena kun mä haluan olla. Sellasena kun mä mun pääni sisällä oon ne kriteerit asettanu. Tää on vaan rimaan kosketus ja mitään pahaa ei ole tapahtunut. Huominen on tässä kohtaa pelastus. Mulla on mahis muuttua ja vaikka yhessä yössä.
Joo. Noin mä teen.
Oon huomannu että paska fiilis ja syypäänä minä itte ei o kauheen kiva combo. Ei voi syyttää ulkopuolista vaan ihan pitää peiliin katsoa et älä perseile nainen. Voin kertoa kaikille että tää olo ei ole hyvä. Onneksi millekään tai kenellekään tai mulle ei ole käyny mitään vahinkoa. Oma omatunto on vaan mustelmilla.
Karsee olo kun hävettää ja nolostuttaa oma ittensä. Ei sellasta halua tuntea. Korostan vielä uudestaan että oikeasti tää asia on vissiin täysin mun oman pääni sisällä.. Johtuen kuitenkin mun taustoistani niin mä olen jotenkin äärimmäisen tarkka niistä kriteereistä mitä mä itelleni asetan kaikessa. Sitten ku tapahtuu ees kosketus siihen rimaan ni tulee paska olo.
Oisko nyt ruoskittu itteä tarpeeks..
Leuka kohti rintaa ja kohti uusia pettymyksiä. Lupaan itelleni että huomenna kun herään ni herään sellasena kun mä haluan olla. Sellasena kun mä mun pääni sisällä oon ne kriteerit asettanu. Tää on vaan rimaan kosketus ja mitään pahaa ei ole tapahtunut. Huominen on tässä kohtaa pelastus. Mulla on mahis muuttua ja vaikka yhessä yössä.
Joo. Noin mä teen.
You're so much like me. I blame myself forever for all the mistakes I make, even they were just small ones. But still. I am to blame so I must carry the guilt.
VastaaPoista