Spessuilua.

Niin. Jospa vaihteeksi vaikka kirjottais ihan blogin nimen mukaisestikin.. Olin tässä erityiseni kanssa eräässä pikaruokaravintolassa ja seurueessa oli kaksi muutakin. Nämä kaksi kuuluvat siihen "kastiin" että eivät ymmärrä. Heidän ajatusmaailma on jotenkin että me halutaan leimata meidän lapsi loppuiäksi erilaiseksi ja että kuopuksen kasvatuksessa on mennyt joku pieleen ja kun me kohdellaan meidän lapsia niin erilailla ja sallitaan toiselle jotain mitä kielletään toiselta. Jotenkin siellä vaan niin hyvin kävi ilmi (ainakin mulle jälleen kerran) että miten tuo rakas kuopukseni onkaan erilainen kun muut. Oikeastaan jo alkumatkasta tuli olo että lapsi syliin ja kävellään kotiin. Huomasin miten mun vauvani oli ahdistunut. Teki pahaa.

Mitä siis tapahtui..

Alkureissusta nämä kaksi muuta sanailivat keskenään vähän kovempaan ääneen ja känisivät keskenään, oltiin siis autossa, minä ja kuopus takapenkillä. Mulle tämä on tuttua ja normaalia. Lapselle ei. Lapsi painoi kädet silmille ja alkoi hengittää erilailla. Kurkki välillä sormien läpi ja taas meni takaisin siihen omaan tilaansa. Laitoin käden siihen eteen niinkun suojaksi ja pidin toisesta jalasta kiinni ja vähän silittelin. Lapsi otti kiinni kädestä halausotteella ja puristi. Kurkki käden takaa välillä ja meni takaisin "piiloon".
Tässä vaiheessa tarkennan että kyseessä ei ollut riitelyä vaan sellaista vähän kovaäänisempää väittelyä. Sitten kun toisella on vähän huonompi kuulo niin volyymitkin nousee..
Jossain vaiheessa matkaa lapsi alkoi rauhottua. Juttelin karkkiaskeista ja autoista sille. Pikkuhiljaa alkoi rentoutumaan mutta ei edelleenkään oikeastaan vastannut mulle mitään. Loppumatka menikin autossa ihan hyvin. Onneksi.

Päästiin sitten tähän pikaruokapaikka-tilanteeseen. Paikka oli melkein täynnä muita ruokailijoita. Oli aika paljon lapsiakin. Ei ollut mikään suuri ravintola joten mun mielestä melukin jotenkin oli isompi. Laps sai ruuan mutta ei syönyt juurikaan. Olin tilannut sitä normaalia mitä muutenkin syö mutta ei maistunut. Ei ollut kasvot pöytään päin vaan katseli muualle ja oli silleen kylki ruokapöytään päin. Kehoitin useasti että katsois meihin ja vähän vaikka söis mutta ei. Hitaasti söi ranskalaisia..
Huomasin että melu ahdistaa ja ihmispaljous ahdistaa. Annoin sitten jatkaa sitä "epäsyömistä" ja kun muut oli syöneet niin otin kuopuksen ruuat mukaan ja sanoin että syö sitten autossa ja siellä sitten söikin.

Tilanteeseen jotenkin kiteytyi niin hyvin se että ulkopuolinen(myös nämä seuralaiset) näkevät että lapsi ei käyttäydy ja on epäkohtelias. Koittavat tuloksetta saada kontaktia ja ihmettelevät jatkuvasti miksi "kissa vei kielen".. Tässä kohtaa sitten aloin ties kuinka monetta kertaa kertomaan että miksi näin, erona oli se että nyt nekin näki että mitä se ympäristö voikaan tehdä aiistiyliherkälle lapselle. Edelleenkin mulla kuitenkin jäi olo että mä olen jotenkin nipottava/liian salliva/leimaava/hysteerinen äiti joka ylitulkitsee.
Samaan aikaan kuitenkin mulle tuli taas entistä selkeämmäksi että miten tärkeetä juuri tuollaisissa tilanteissa sille erityiselle lapselle onkaan että joku (onneksi vanhempi) ymmärtää tilanteen ja koittaa tilanteen vaatiessa tulkita sitä muille ja helpottaa kykynsä ja tilanteen mukaan sitä lapsen oloa.

Nuo hetket on niitä kun tahtois rakentaa kaiken kestävän kuplan lapsen ympärille ja suojella kaikelta väärältä mitä ulkopuolella on :/

Heimoi!

Pitkästä aikaa..taas. Työt vaan imee sillee hyvällä tavalla kaikki mehut ja tuntuu että jaarittelen vaan sitä samaa sitten kun olis asiaa. Niin ja sitten kun on aikaa ni tuntuu että on niin paljon asiaa että se teksti alkaa vaikuttaa kasalta samaoksennusta ja sekään ei olis toivottavaa.

Mä oon sellanen et keväällä jotenkin herään henkiin. Siis et musta oikeen tuntuu että pursuan energiaa ja en oikeen osaa sitte suunnata sitä oikein. Tai sitten osaan. En tiedä. Joka tapauksessa kevät on <3 Ilma on sellanen ettei tartte pakata päälle montaa kerrosta vaatetta ja valokin lisääntyy joka ainakin mulla tuntuu lisäävän sitä omaa jaksamista.
Oon huomannu että keväällä ja syksyllä mussa puhkeaa sellane sisustuskukkanen (oon myös ehkä mahdollisesti huomannu orastavaa puutarhailukukkastakin mutta koitan ignoroida sen). Mua on viimeiset kauan vähän aikaa rassannu yläkerta ja sen nykytila. Parannusta toki on tullu jo likkojen uusien sänkyjen myötä ja sit mun vaatekaappinkin kautta. Silti kuitenkin matot puuttuu, VERHOT puuttuu, yläeteinen on tilana täl hetkellä turha koska se on vaan läpikulkuun vaikka potentiaalia ois muuhunkin, likkojen huoneessa ei ole kauheesti logiikkaa..... noin niinkun muutaman epäkohdan mainitakseni. Tänään kävin kuopuksen ja mutsin kanssa ikeassa ja mukaan tarttui muutamia juttuja jotka helpottaa noita yllämainittuja asioita.

Ikeasta siis löytyi mutsin sponssaamana esikoiselle koulupöytä+tuoli. Oon tota tiettyä tuolia halunnu jo aika kauan mutta en o löytäny sille paikkaa/tarkoitusta. Nyt se toimii tuossa varsin hyvin. Tyynyt löyty myös sieltä ja on i h a n a t !!! Mulla on selkeesti keltainen kausi :D
Ikean jälkeen lähin vielä kuopuksen kanssa Anttilaan mattoja kattelemaan ja halusin likkojen huoneeseen neutraalin mutta kuitenkin sitä jotain. Anno sarjasta sitte bongasin ton salmiakkikuosin eikä ollut edes kallis. Ainoastaan nyt vielä koko jäi mietityttään että onko liian pieni mutta ehkä se on ihan hyvä. Yläeteiseenkin löysin räsymaton joka juttelee ihanasti mun rakkaushuonekalun kanssa. Rakkaushuonekalu on siis perintösenkki joka on mun äidin-äidin-äiti ostanut aikoinaan. Pahoittelen että siitä ei ole kuvaa mutta mä en tahdo kuvata asioita jotka ei o valmiita silleen kokonaisuudessaan. Tän takia ei ole siis makkareista kunnon kuvia koskaan ollutkaan missään.

Tästä päästään aiheeseen meidän tyyli. Pitäiskö sanoa mun tyyli? En tiiä.. mies kuitenkin on ollu varsin monesta sisustuksellisesta asiasta mun kanssa samaa mieltä ja on saanu tuoda omaakin tyylliä tänne. Joskus aikoinaan ajattelin että meidän tyyli on sellaista selkeää ja seesteistä ja ja ja.. jotenkin vaan alkoi tuntumaan että ei se kyllä olekaan. Tietyt jutut on joo sellasia edelleenkin mutta oon huomannut että eniten olen rakastunut sellaisiin vanhoihin ja kuluneen oloisiin/näköisiin huonekaluihin. Haluan toimivuutta mutta samalla sitä jotain. Joku fiksumpi vois kertoa että mikähän se on sitten tyylisuuntana :D Mulla on ystävä joka rakensi tässä perheelleen ihan vasta kodin ja tää ystävä on mun idoli tässä sisustusjutussa. Se koti on IHANA ja kaunis ja kaikkea. Kuulemma monen mielestä se ei vissiin sitä ole mutta mun silmiin se on just sitä mitä mä haluisin saada meidän kotiinkin. Enkä nyt tarkoita kopioimista huonekaluilla ja väreillä vaan sillä fiiliksellä ja ideoinnilla. Voin joskus kysellä lupaa saisinko tänne laitella pari fiiliskuvaa sieltä ni voisin paremmin tuoda julki mitä tarkoitan.. Sitten on eräs toinen kaveri jonka kanssa nään että meillä on tavallaan yhteneväinen tyyli. En osaa eritellä mutta meillä on ollut samoja huonekaluja tosi paljon ja tekstiilien väreistä lähtien samanlaisia ja ihan vahingossa. Nyt tää hlö on tehnyt blogin remppailusta ja kyllä, huokailen paljon niille kuville. Vaikka valmista ei todellakaan vielä ole mutta silti ne mitä on valmiina on todella ihania :)
Tavallaan mä siis RAKASTAN sisustuksessa selkeitä pintoja/värejä, harmaan sävyjä ja valkosta. Sen nyt näkee meidän keittiöstäkin. Tuo kuva on VANHA ja siitä puuttuu verhot (jotka on valkoiset) ja meillä ei ole enää syöttötuolia ja tuolit on vaihtuneet punaisiin pinnatuoleihin, pöytäkin on eripäin... Muuten on aikalailla tuon näköinen kuitenkin.

Mä en ole ollu oikeastaan koskaan sellainen uusiokäyttäjä vaan enemmänkin kaikki uutena ostettu ja vanhat yritetty saada delegoitua johonkin eteenpäin. Nyt oon tässä asiassa jotenkin uusioherännäinen. Mä saan ihan mielettömän hyvän mielen jos löydän jonkun täydellisen huonekalun käytettynä :D Kirppareille mua tuskin vieläkään saa mutta se on työn alla. Tuossa olkkarin kuvassa pointti on seinässä ja se on sitä tyyliä myös minkä koen omakseni. Nuo tuolit taitaa muuten olla meidän alkuaikojen ekoja huonekaluja. Anoppi ne on meille ostanut ja ne on ihan parhaat istua! Tuossa ne tosin eivät ole enää vaan toisella puolella olkkaria ja tuossa paikalla on sohva. Mies on tämän taulun halunnut seinälle ja musta se on äärimmäisen hieno :)
Tosiaan tällä hetkellä on projektina yläeteinen ja meidän makkarit. Mutsi lupas että saisin yhen vanhan kaapin sieltä hakea ja se sopis täydellisesti yläeteiseen telkkarin alle pöydäksi. Vielä pitäs keksiä joku istumaratkaisu. Haluisin jokun meidän tyylisesti söpön istuma-asian mutta koko on rajoittava tekijä. Sit pitäs kehitellä likoille vaatekaappisysteemi koska tahdon Ikean Malm-lipastosta eroon. Se on meillä jo niiiiiiin nähty ja en vaan tykkää enää. Ikean Stuvaa oon miettiny mutta tarttee vielä jatkaa sen marinointia.

Sitten, käsitöistä. Omaan tuttuun tapaanihan mä en ole mitään saanut valmiiks mutta aloittanut olen toki :D Rikken alotin tossa sellaseks pikaprojektiks mutta eihän sekäääään ole valmis. Sitte aloitin elämäni ekan CAL:n (Crochet ALong) jossa koko ohjetta ei julkaista kerralla vaan se tulee osissa. Tällä hetkellä on 14 osaa julkaistu ja ite menen osassa 4 että on tässä hieman kuromista. Sanoittakoon että aloitin kyllä tuon vasta ihan viikko sitten ja eka osa on taidettu julkaista helmikuussa ;)

Tässä kohtaa mennään nyt. Ihan äärimmäisen "koukuttava" ohje ja todella selkeästi kirjoitettu ja kuvattukin vielä jokainen kerros ja miten erikoiset silmukat tehdään. Parasta vielä että ohje on ilmainen! Sain jo yhden ystävänkin innostumaan tuosta ja innolla ootan miten edistyy ja ootan aina tilanneraporttikuviakin :D

Duunissakin on menny varsin hyvin. Tuntuu että hanskaan jo tosi hyvin työni ja osaan aika hyvin ongelmanratkaisuakin joka on mun mielestä merkki siitä että osaa jo tehdä työtä. Oon löytäny pari "omaa" työkaveriakin joiden kanssa se työnteko tuntuu tosi helpolta ja se työ kulkee silleen sujuvasti, eikä siis tartte jokaista asiaa sanoa erikseen. Yhden kanssa on jopa keskustelun taso mennyt niin matalalle että muut on kyselleet meiltä että onkohan kaikki ihan ok :D Eikös se ole ihan hyvän merkki sillon :D Vähän ehkä jo ootan että pääsisin opettelee tönärillä ajamista ku se on aikasemmassa paikassa ainakin ollu varsin kivaa puuhaa..

Mun piti tähän vielä ettiä jotain sellasia mun tyylisiä sisustuskuvia mutta enpä mä niitä just sillon löydä kun sitte tartteisin. Eli jospa nyt sitten koitetaan selvitä tällä mun epäselvällä selostuksella mistä ei varmaan saa edes selkoa :D Alan vaikka ompelemaan likkojen huoneeseen niitä verhoja ;)